Leijona Futsalin historia

Kylmäkosken Veikkojen futsal-historia juontaa juurensa syksyyn 1998, jolloin oli aika ilmoittaa joukkue ensimmäistä kertaa kilpasarjaan. Kyseessä oli Tampereen piirin kakkosdivari, josta noustiin heti talven päätteeksi ykköseen. Tässä vaiheessa vielä tuo sarja oli kuitenkin liian kova, ja joukkue putosi takaisin kakkoseen.

Keväällä 2001 KylVe nousi jälleen hyvien otteiden jälkeen takaisin piirin korkeimpaan sarjaan ykkösdivariin, joka kuitenkin vuotta myöhemmin vaihtoi nimeään kakkosdivariksi kun ykkösestä tehtiin koko valtakunnan kattava liiton sarja. Kausi 02-03 sujui vaisusti, ja sarjapaikka oli teoriassa vaarassa vielä kauden päätösturnauksessakin. Joukkue sijoittui kuitenkin kahdeksanneksi ja jätti taakseen ACEn ja NePan, jotka tippuivat kolmoseen. Sisäisen pistepörssin vei nimiinsä Pauli Jokinen, ja kauden pelaajaksi valittiin Petri Airaksinen.

Futsal-kausi 2003-2004 sujui yli kaikkien odotusten. Joni Niskavaaran (21+7) ja Pauli Jokisen (9+14) johdolla joukkue taisteli itsensä lopulta peräti toiseksi, mikä tiesi nousua kansalliseen ykkösdivariin. Kauden futsal-pelaajana palkitiin Aki Kannisto. Valmennuksen hoiti pelaamisensa ohella Tero Kivistö.

Talvella 2004-2005 futsal-joukkue jatkoi huikeaa tuhkimotarinaansa sijoittuen ykkösdivarin keskilohkossa toiseksi heti PoPan jälkeen. Tämä tiesi paikkaa liigakarsinnoissa, joihin joukkue ei jaksanut enää syttyä vaan saldona oli kolme tappiota. KylVen tähtipelaajaksi nousi Joni Niskavaara, joka vei suvereeniin tyyliin koko ykkösdivarin kaikki mahdolliset pörssit keräämällä 14 ottelussa huikean pistesaldon 33+14=47. Futsal-joukkue sai talven aikana taas uusia kasvoja, joista parhaiten onnistui vuoden tulokkaaksi valittu Jussi Kuusela tekemällä 8 ottelussa 18 maalia. Valmennuksesta piti huolen edellisvuoden tapaan pelaamisensa ohella Tero Kivistö.

Futsal-joukkueen kausi 2005-2006 oli hyvin kolmijakoinen. Edellisvuoden tähtipelaajien lähdöt joukkueestä jättivät hyökkäyspäähän liian suuren aukon paikattavaksi ja niinpä leijonapaidat taistelivat maalinteko-ongelmien kanssa. Vasta loppukaudesta leijonapaidat saivat taas juonen päästä kiinni ja maaliverkko alkoi heilua. Viimeisen kolmen ottelun kiri ja etenkin hieno voitto sarjajohtaja Ilves-Kissoista varmisti sarjapaikan myös ensi vuodeksi. Kauden parhaana palkittiin Juha-Pekka Tuomi, pistepörssin voittajana Aki Kannisto ja tulokkaana Tony Rasimus.

2006-2007

Kauteen muutamia hyviä pelejä, kuten kauden avausvoitto Akilleksesta ja sarjajohtaja AC Stoppin kyykyttäminen monarilla, mutta kokonaistulos oli vain niukasti plussan puolella. Kymmenen sarjapisteen myötä taakse sarjataulukossa jäi vain paikallisvastustaja FC Gepardi. Kauden pistenikkari & pelimies oli Tuomen Juha-Pekka ja puolustuksen lukko Koskisen Joni.

Futsal-KylVelle perustettiin myös toinen joukkue, KylVe Team. Jarmo Airaksisen valmentama yhdistelmä pelasi tasaisen kauden Tampereen piirin nelosdivisioonassa voitto-tappio-voitto-tappio-tahdilla. Sisäisen pistepörssin voiton jakoivat Juha Vedenpää ja Tero Kivistö, jotka keräsivät 14 pistettä mieheen.

2007-2008

Futsalin edustusjoukkueen kausi ykkösdivarissa oli tuttuun tapaan värikäs ja tapahtumia täynnä. Kausi alkoi komealla kotivoitolla GPR:stä, mutta sitten seurasi neljän pelin tappioputki. Aki Kanniston valmentama leijonalauma heräsi kuitenkin taistelemaan, ja kauden viimeisestä seitsemästä pelistä merkattiin lopulta vain yksi tappio. Huipputasaisessa sarjassa loppukiri riitti peräti liigakarsintapaikkaan. Siinä ensimmäisellä kierroksella kuitenkin Sievi Futsal oli vierasottelussa etevämpi.

Juha Vedenpää valittiin vuoden pelimieheksi Riku Nikannon viedessä niukasti nimiinsä sisäisen pistepörssin. Myös Jukka-Pekka Jyrämö sekä Mikko Nieminen kuuluivat eturivin onnistujiin, samoin kuin loistavan kauden puolustuksessa luutinut Tero Raittinen.

Myös KylVe Teamin kausi vitosdivisioonassa oli hieno. Voittoja tuli enemmän kuin tappioita ja Jarmo Airaksisen valmentama ryhmä pelasi laajalla ringillä nousujohteisen kauden päätyen lopulta sarjassa peräti toiseksi. Pistepörssin vei nimiinsä Tuomo Laaksonen.

2008-2009

Futsal-kausi ykkösdivarissa sujui vaihtelevasti. Loistava kauden alku povaili jo paikkaa kärkiryhmien joukossa, mutta joulukuun pimeä kaksiviikkoinen teilasi nousuhaaveet. Kotona ensin pelattiin Zenithin kanssa tasan ja hävittiin Kiffenille. Viikkoa myöhemmin pitkä ja pimeä pohjoisen reissu toi kaksi tappiota Torniossa ja Keminmaalla. Tämän jälkeen KylVe keskittyi kiusaamaan muita ja onnistui siinä hienosti, kun esimerkiksi ACE:n kotiluolasta haettiin makoisa voitto vain viikkoa sen jälkeen kun Aki Kannisto oli loikannut leijonapaidasta ACE:n riveihin liiganousua havittelemaan.

Kipa Kivistön luotsaama KylVe päätyi lopulta sarjassa viidenneksi. KaDy ja FTK olivat playoff-joukkueet, ja lopulta molemmat myös nousivat futsal-liigaan. Sisäisen pistepörssin vei nimiinsä Juha-Pekka Tuomi pistein 14+7=21, ja Jukka-Pekka Jyrämö valittiin vuoden pelaajaksi.

KylVe Teamin komennon siirryttyä Jarmo Airaksiselta Jani Partaselle, kausi vitosessa sujui tutussa voitto-tappio-voitto ?tahdissa. Teamin pelaajisto oli kokenut osittaisen nuorennusleikkauksen omien juniorien muodossa, kuitenkin lopputuloksena kauden päätteeksi oli sarjan kolmas sija. Joukkueen pistepörssin vei jo perinteisesti Tuomo Laaksonen.

2009-2010

Kausi ykkösdivarin etelälohkossa sujui KylVeltä tasaisesti. Joukkue keikkui sarjataulukon kärkisijoilla koko kauden ajan jopa johtaen lohkoaan useiden viikkojen ajan vuodenvaihteen tienoilla. Peliesitykset olivat varsin viihdyttäviä ja lukemat usein suurinumeroisia kuten 10-2 -vierasvoitto Hongasta tai 11-7 -tappio Makulle. Liigakarsintapaikka menetettiin lopulta vasta viimeisen kierroksen vierastappioon Zenithille.  

Juha Vedenpää oli tehokas koko kauden ajan ja voitti lopulta sekä sisäisen että koko ykkösen pistepörssin 14+10=24 tehoillaan. Kauden erikoisuutena oli kahden joukkueen (Zyklon & PiPS) luopuminen sarjasta kesken kauden. KylVen vuoden pelaajaksi valittiin Jussi Oksa (12+7), joka ruoski ?keltaisen? kentän sekä koko joukkueen peliä hienolla tavalla koko kauden ajan. Valmennuksesta vastasi tutusti Tero Kivistö.

KylVe Team lähti kaudella 2009-2010 uudistettuun, peräti neljäntoista ottelun vitosdivariin edellistä kautta vahvemmalla kokoonpanolla. Odotukset suuresta menestyksestä karisivat kuitenkin heti muutamiin tasaisten otteluiden viimeisillä sekunneilla koettuihin takaiskumaaleihin. Pitkässä sarjassa saatiin huomata että Teamin tapa ainoastaan pelailla ilman suurempia taktiikoita, ei enää riitä sarjan kärkikamppailuun. Lopputuloksena sijoitus sarjassa oli seitsemäs, pistepörssin vei nimiinsä Petri Vedenpää.

2010-2011

Futsal-ykkönen pelattiin ensimmäistä kertaa koko maan laajuisena yhtenä yksinkertaisena sarjana 15 joukkueen voimin. KylVe aloitti kauden hienolla vierasvoitolla Ruutupaidoista, jonka jälkeen leijonamiehistön sijoitus sarjassa oli jälleen kärkisijoilla aina vuodenvaihteeseen asti, jolloin KylVe johti sarjaa. Syyskaudella kaatui muun muassa suvereenin esityksen jälkeen SoFo, mutta ykkösessä kauden ajan vieraillut FC Gepardi oli liian kova vastus paikallispelissä.  

Tammikuun kuusi peliä menivät leijonilta kuitenkin täysin penkin alle ja jo varmalta näyttänyt liiganousu karkasi jälleen tavoittamattomiin. KylVen sijoitus sarjassa oli lopulta seitsemäs. Sisäisen pistepörssin voitti Henri Ojala 15+8=23 tehoillaan. Kauden parhaana palkittiin Jippe Jyrämö. KylVessä pelasi kaudella jalkapallon liigakentiltäkin tuttu Henri Scheweleff. KylVen futsalotteluita alettiin myös ensimmäistä kertaa kuvata säännöllisesti videolle. Kauden erikoisuutena ottelussa KylVe-AC Stoppi Johan Loikkasi pelin jälkeen kentälle aiheuttamaan lehdistöäkin kiinnostaneen spektaakkelin, jota puitiin lopulta lähes Euroopan urheilijavetoomustuomioistuimessa saakka.  

Futsalin kakkosjoukkue KylVe Team jatkoi tutusti piirin vitosdivarissa myös kaudella 2010-2011. Valmennusvastuu oli siirtynyt Petri Airaksiselle, Jani Partasen toimiessa joukkueenjohtajana. Sarjasijoitusta tärkeämmäksi koettiin tasapuolinen peluutus ja kaikkiin turnauksiin lähdettiinkin sääntöjen sallimalla maksimikokoonpanolla. Kauden saldoksi muodostui kolme voittoa, neljä tasapeliä ja viisi tappiota, mikä oikeutti sarjassa kuudenteen sijaan.  Sisäisen pistepörssin kärkisijan otti Petri Airaksinen ja kauden pelaajaksi valittiin tulokasmaalivahti Juuso Rupponen.

2011-2012

Muutaman kerran se oli ollut jo lähellä, ja nyt se sitten vihdoin tapahtui. Tero Kivistön valmentamien leijonapaitojen vaikeasti alkanut kausi ykkösdivarissa päättyi uskomattomaan voittoputkeen ja sarjan kärkisijaan, joka takasi suoran nousun ensi syksynä käynnistyvään liigaan.

Monena kautena KylVe on aloittanut sarjan hyvin, mutta tahti on hiipunut joulun jälkeen. Tällä kaudella kaikki oli toisin. Syksyllä joukkue rämpi jopa pienoisessa tappioputkessa, kun neljästä ensimmäisestä pelistä saalistettiin vain yksi voitto. Pelaajisto oli muuttunut paljon edellisestä keväästä ja se saattoi olla yksi syy alkukankeuteen. Kaikesta huolimatta sarjan viidennessä pelissä joukkue matkusti Helsinkiin, jossa se nappasi niukan 1-2 -vierasvoiton sarjan parhaimpiin kotijoukkueisiin lukeutuvalta Zenithiltä. Siitä alkoi loppukausi, joka hakee vertaistaan.

Jäljellä olevista 18 pelistä KylVe nimittäin hävisi enää yhden, ja pelasi yhden tasan. Voittoja kertyi 16, ja kausi päättyi peräti kahdeksan ottelun voittoputkeen. Leijonaryhmä hitsautui äärimmäisen hyväksi joukkueeksi, ja kun joukkue pelaa hyvin niin yksilöidenkin on helppo loistaa. Monessa pelissä avaimet voittoon tarjosi vuoden pelaajaksi valittu sarjan paras maalivahti Juho Laine. Pisterohmuna puolestaan hääri Juha Vedenpää, jonka hurja pistemäärä 21+30=51 riitti lopulta koko ykkösen pistepörssin jaetulle piikkipaikalle.  Kauden päätöstilaisuudessa edellämainittujen lisäksi palkittiin myös vuoden joukkuepelaajana Veli-Matti Korhonen sekä vuoden uroteko-palkinnolla joukkueen huoltajaksi täksi kaudeksi liittynyt Kari ?Vili? Viertola.

Eikä huonosti sujunut myöskään KylVe Teamin taival piirin vitosdivarissa. Petri Airaksisen luotsaamaan joukkueeseen panostettiin enemmän niin harjoitusvuorojen kuin muutaman kovan luokan KylVe-paluumuuttajan voimin. Samalla kun nuoret leijonat olivat jälleen vuotta valmiimpia miesten sarjoihin, oli tuloksena suorastaan suvereeni kausi, ylivoimainen lohkovoitto, ja nousu neloseen. Piirinmestaruuspelissä kaatui vielä kauden päätteeksi toisen lohkon NoPy.

Kauden 14 ottelusta saldona oli 11 voittoa, kaksi tasapeliä ja yksi tappio. Maalieroksi muodostui 69 tehtyä maalia (4,93 per ottelu) ja 29 päästettyä maalia (2,07 per ottelu). KylVe Team päästi sarjassa selvästi vähiten maaleja, mikä kertoo osaltaan onnistuneesta puolustus- ja maalivahtipelistä. Maalinteossa Team oli sarjan kolmanneksi tehokkain joukkue, joten myös sillä saralla onnistuttiin hyvin. Vuoden pelaajana palkittiin Juha-Pekka Tuomi ja Vuoden Suorittaja-pystin vei Jussi Häkli.

Tälle kaudelle KylVe perusti myös kolmannen futsal-joukkueen KylVeAkatemian, taatakseen mahdollisuuden pelaamiseen kaikille innokkaille. Joukkue sijoitettiin Tampereen piirin harrastesarjaan, jossa kausi kului vaihtelevalla menestyksellä, lopullinen sijoitus oli alemmassa keskikastissa. Suuri osa joukkueen pelaajista pelasi myös kauden aikana Teamissä, jonka vuoksi alkukaudesta oli havaittavissa pelaajapulaa. Loppukaudesta kuitenkin runko vakiintui ja pelit alkoivat sujua paremmin ja paremmin. Pelit olivat pääsääntöisesti tasaisia ja tiukkoja. Pelillisesti Akatemia oli lähes kaikkia vastustajia edellä, mutta tietty kokemattomuus ja nuoruus näkyi joukkueen otteissa läpi kauden. Joukkueen parhaaksi pelaajaksi valittiin maalivahti Juuso Rupponen, joka koko kauden ajan tarjosi joukkueelle mahdollisuuden voittoon jokaisessa pelaamassaan ottelussa.

2012-2013

KylVen ensimmäinen kausi Futsal-Liigassa sujui pääosin onnellisten tähtien alla. Päävalmentaja Tero Kivistön apuna joukkuetta luotsasivat Pauli Jokinen ja Jussi Oksa. Pre-season oli hiukan rikkonainen poissaoloista johtuen, mutta leijonaryhmä oli kuitenkin heti kauden alussa valmis tappelemaan pisteistä. Voittotili avattiin kolmannessa pelissä Turussa, kun yksi liigan kestomenestyjä TPK kaatui upeasti vierasottelussa maalein 1-2. Alkukauden kohokohtiin kuului myös vierastasapeli Ilvestä vastaan Tampereella.

Alkukauden kuluessa kävi selväksi, ettei KylVe ollut tullut liigaan nöyristelemään. Pisteitä tuli tasaiseen tahtiin sekä kotona että vieraissa. Paikallisvastus Mad Max kaatui sekä Toijalassa (3-0) että Valkeakoskella (2-11!). Talven ainoa musta jakso koettiin joulukuun lopun ja tammikuun aikana kun tappioita putkeen kertyi kuusi kappaletta. Pelillinen taso ei kuitenkaan mitenkään romahtanut, vaan taistelu jatkui loppukaudesta, vaikka loukkaantumiset ja muut poissaolot hiukan ringin laajuutta koittelivatkin. Lopulta joukkue varmisti playoff-paikkansa vasta viimeisen kierroksen kotiottelussa TP-Kaarlea vastaan, jossa KylVe nousi avausjakson 1-3 -tilanteesta upeaan 7-3 -voittoon. Sarjasijoitus oli lopulta seitsemäs.

Puolivälierissä vastaan asettui GFT Espoossa. Avauspelin päätyttyä selvään 5-0 -tappioon, nähtiin Monarilla yksi KylVen kaikkien aikojen peleistä, kun kun hurjan taistelu ja kannustuksen siivittämänä Veikot nousi 0-2 -tappiosta jatkoaikavoittoon ja venytti näin ratkaisun kolmanteen peliin. Siinä mestarisuosikki GFT oli Panu Aution johdolla selvästi parempi ja eteni näin mitalipeleihin. KylVen kausi päättyi hiukan kaksijakoisiin tunnelmiin. Tulos oli periaatteessa hyvä, mutta kauden aikana paljon jäi myös jossiteltavaa muutamista niukoista tappioista.

Joukkueen parhaana pelaajana palkittiin Jukka-Pekka Jyrämö. Jussi Nyströn voitti sisäisen pistepörssin tehoin 17+6 vaikka pelasi vain 16 ottelua. Lisäksi palkittujen joukkoon nousivat vuoden joukkuepelaaja Janne Hevonoja sekä vuoden uroteon tehnyt Toni Niskala.

KylVe Team lähti viime kauden vitosdivarin dominoimisen jälkeen kamppailemaan Tampereen piirin nelosdivisioonaan. Valmennuksesta vastasi tuttuun tapaan Petri Airaksinen ja joukkueenjohtajana toimi Jussi Häkli. Pelaajistossa tapahtui pieniä muutoksia parin pelaajan lähtiessä uusille urille ja muutaman uuden pelaajan liittyessä Teamiin. Suurin muutos nelosessa oli se että päästiin pelaamaan yksittäisiä pelejä viime kausien turnausmuotojen sijaan. Kotipelit pelattiin tutussa leijonaluolassa Toijalassa ja paikalla oli aina muutama fanikin kannustamassa.

Kausi sujui tasaisesti, voittoja kerättiin enemmän kuin tappioita ja noususta kolmoseenkin taisteltiin viimeiselle kierrokselle asti. Rahkeet eivät kuitenkaan vielä ihan riittäneet nousuun ja sijoitus oli loppujen lopuksi neljäs. Pienoinen tehottomuus näkyi ikävästi joissakin peleissä joten sitä on ainakin lähdettävä parantamaan ensi kauteen. 14:sta ottelusta saavutettiin 7 voittoa, 1 tasapeli ja 6 häviötä. Maaleja kauden aikana tehtiin 67 ja päästettiin 58. Vuoden pelaajana palkittiin pistepörssin voittanut Jussi Häkli ja vuoden suorittaja pystin sai joukkueen kapteenina toiminut Ilari Rantala.

2013-2014

Toinen, ja jälkikäteen katsottuna toistaiseksi viimeinen liigakausi Kylmäkosken Veikkojen nimellä päättyi lopulta samalla tavalla kuin se ensimmäinenkin - seitsemänteen sijaan. Tero Kivistö luotsasi porukkaa tuttuun tyyliin, apunaan Pauli Jokinen ja valmennusporukan uusi mies Jari Hakala.

Kausi oli melko epätasainen. Joukkoon mahtui hyviä pelejä, kuten tasapelipisteen hakeminen Sievistä tai hieno jatkoaikavoitto Somerolla. Mutta totaalisia mahalaskujakin nähtiin, kuten 9-1 -tappio Tammisaaressa, ja niinpä jopa karsintapeikko uhkasi ennen viimeisiä pelejä. Niissä joukkue näytti kuitenkin luonteensa. Ensin uskomaton nousu TPK:ta vastana kotihallissa 0-3 -tilanteesta 4-3 -voittoon viimeisen 10 minuutin aikana. Päätöskierroksen 3-2 -kotivoitto SoFosta riitti varmistamaan runkosarjan seitsemännen tilan.

Puolivälierissä KylVe haastoi hyvin kautensa jälleen kerran mestaruuteen myöhemmin päättäneen Ilveksen. Kotipelissä oltiin pitkään johdossakin, mutta vain sekunteja ennen päätösvihellystä Ilves teki voittomaalin ja eteni näin välieriin voitoin 2-0. KylVen kauden paras pelaaja oli Jussi Nyström, joka teki 22 pelissä komeat tehopisteet 24+11 sijoittuen liigan pistepörssissä viidenneksi. Vesa Pajula iski 18 häkkiä ja muuten maalinteko jakautui tasaisesti. Maalinsuulla Juho Laine kantoi ykkösmaalivahdin viitan loistavasti läpi kauden ja tekaisi siinä sivussa tehot 1+5.

KylVe Teamille tarjottiin mahdollisuus päästä kokeilemaan taitojaan Tampereen piirin kolmosdivisioonassa ja paikka tietysti otettiin vastaan. Muutamia uusia pelaajia saatiin mukaan Topan A-junioreista jotka pääsivät heti alusta hyvin mukaan ryhmään. Valmentajana toimi jälleen kerran Petri Airaksinen ja joukkueenjohtajana Jussi Häkli.  

Sarjan taso oli ehkä hiukan liian kova vielä Teamille. Taistelu oli kyllä kovaa ja monta tasaista peliä hävittiin ihan niukasti. Maalien tekeminen osoittautui taas melko vaikeaksi Teamille. Sarjassa säilymisestäkin kamppailtiin vielä viimeisillä kierroksilla. Yksikin voitto olisi riittänyt säilymiseen, mutta tärkeät pelit kuitenkin hävittiin ja tuloksena oli sarjan viimeinen sija. Saldoksi kertyi 3 voittoa, 2 tasapeliä ja 9 tappiota. Pistepörssin voiton vei nimiinsä Petri Airaksinen. Vuoden pelaajana palkittiin Ere Salmi ja vuoden suorittaja oli Jani Kirjavainen

2014-2015

Isojen muutosten vuosi. Seura nosti yhdessä kesässä koko futsal-toiminnan täysin uudelle tasolle. Vahvistuksia hankittiin niin taustoihin kuin joukkueeseenkin ja joukkueen nimi vaihtui Leijona Futsaliksi. Tavoitteeksi määriteltiin nousi Suomen terävimmälle huipulle lähivuosien aikana.

Liigajoukkueen kausi olikin huikean hieno ja jälleen kerran seurahistorian paras. Joukkuetta valmensi pelaamisen ohella serbialainen Nenad Veljkovic. Myös liigan syöttöennätyksen tehnyt Nenad Rancic (33 syöttöä) sekä Stefan Krstic liittyivät porukkaan Serbiasta. Kotimaisista vahvistuksista mainittakoon Ilveksestä palannut maalivahti Tuomas Kallioinen sekä paluun seuraan tehnyt Jirka Järvi.

Yksi kauden kohokohtia oli Leijona Futsalin isännöimä TV-peli, jossa kaatui GFT komeasti Hämeenlinnan Elenia-Areenalla Ylen kameroiden edessä. Samalla syntyi seuran uusi yleisöennätys 414. Värikäs talvi päättyi runkosarjan neljänteen tilaan. Playoffeissa samainen GFT osoittautui paremmaksi joten lopullinen sijoitus putosi vielä yhdellä ollen viides.

Edellisen kauden tippumisen myötä kakkosjoukkue Tiikerit pelasi Tampereen piirin nelosdivisioonassa. Petri Airaksinen toimi tuttuun tapaan valmentajana ja joukkueenjohtana toimi Jussi Häkli. Rinki pysyi suunnilleen samana kuin viime vuonna.

Ottelut olivat suurimmaksi osaksi tiukkoja vääntöjä. Niistä vain valitettavasti ei kauhean montaa pystytty taistelemaan voitoksi. 14:sta ottelusta saldon kauden päätteeksi oli 4 voitettiin, 3 tasapeliä ja 7 häviötä. Tällä pistemäärällä säilyttiin juuri pudotusviivan yläpuolella. Tiikereiden lisäksi seuraan perustettiin myös B-junioreiden joukkue, joka niitti hienoa mainetta ja menestystä Tampereen piirin ykkösessä. Sarjan lopputurnauksesta napattiin vieläpä hopeamitalit kaulaan!

2015-2016

Leijona Futsal lähti uudella nimellä toiseen pääsarjakauteensa edelleen Nenad Veljkovicin valmennuksessa. Pelaajapuolella tapahtui kesän aikana liikehdintää, ja uusina ulkomaalaisina seurassa aloittivat Jovan Stankovic sekä Drazen Arvaji. Kausi alkoi kolmella tappiolla, mutta sen jälkeen otteet paranivat tasaisesti. Lopulta runkosarjan sijoitukseksi tuli kuudes. Ulkomaalaispelaajista kauden aikana Arvaji vaihtui Irakli Toduaan. Stankovic vei sisäisen pistepörssin nimiinsä tehoilla 18+13, ja kotimaisista pelaajista tehokkain oli puolestaan Yasar Elbeller tehoilla 10+8.

Pudotuspeleissä tie katkesi jälleen kerran puolivälierissä, kun Pirkanmaan paikallispuolivälierissä Ilves oli parempi otteluvoiton 2-0.

Liigajoukkueen lisäksi II- ja III-joukkue pelasivat tuttuun tapaan Tampereen Piirinsarjoja. Samaten lisäksi uusina joukkueita A- ja B-juniorit osallistuivat piirinsarjoihin.

2016-2017

Joukkue uudistui paljon, ja Matti Anttonen valittiin uudeksi päävalmentajaksi. Ulkomaalaispelaajista Jovan Stankovic jatkoi joukkueessa, mutta oli suurimman osan kaudesta sairastuvan puolella. Uutena ulkomaalaisena Dusan Milojevic puolestaan ihastutti otteillaan keräten tehot 20+15. Vielä häntäkin upeamman kauden puolestaan pelasi Jussi Nyström, joka voitti koko Liigan maalipörssin ja oli pistepörssin kakkonen tehoillaan 33+6. Nyström pääsi myös tekemään debyyttinsä maajoukkueessa. Samoin maajoukkueen ringissä olivat mukana Miikka Hurme, sekä täksi kaudeksi Leijona Futsaliin siirtynyt Petri Grönholm.

Runkosarjan loppusijoitus oli upeasti toinen, mikä tarkoitti että ensimmäistä kertaa joukkue pääsi valitsemaan puolivälierävastustajansa pudotuspeleihin. Valinta kohdistui jyväskyläläiseen Liikunnan Riemuun, joka kaatuikin paras viidestä -ottelusarjassa hienosti lukemin 3-1. Välierissä vastaan tuli Kampuksen Dynamo, joka osoittautui tasaisen ja jännittävän välieräsarjan päätteeksi niukasti paremmaksi. KaDy eteni finaaleihin voitoin 3-2, jossa se kärsi tappion Sieville. Leijona Futsal jatkoi pronssiotteluun, jossa tehtiin historiaa. Seuran ensimmäinset mitalit pujotettiin pelaajien kaulaan upean 8-1 -kotivoiton jälkeen.

II-joukkue jatkoi tutusti Tampereen Piirin kakkosdivarissa, ja III-joukkue puolestaan vitosdivarissa. A-juniorit pelasivat myös Tampereen Piirinsarjaa, samoin kuin uutena joukkueena seuraan liittynyt M35-ikämiesporukka.

2017-2018